Olen täällä missä taivas on korkeammalla ja maa avarampi.
Sitä tuntee itsensä niin pieneksi, pelkää tuulen vievän mennessään
kun pilvetkin ovat aivan irrallaan.
Odotan sitä aamua jolloin ensipakkanen on kuorruttanut maan ja tehnyt joen peilikseen.
Silloin uskoo, että voisi kävellä sillä sillalla joka siihen piirtyy, livahtaa käänteiseen maailmaan.
Tämä kaupunki ei ole paikka.
Se on mielentila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti