Rakastan II

Näitä hitaita aamuja kun taivas on harmaa ja kadut makaavat hiljaisina allani.
Ja yksinäisyys pauhaa korkeissa seinissä,
mutta sen ääni on se ääni jonka pitääkin kuulua.
Ja istun tämän pöydän ääressä
tai seison parvekkeen ovella.
Imen näitä aamuja itseeni ja juovun niistä sillä tiedän,
että nämä ovat viimeisiä tällaisia aamuja
tässä korkeassa huoneessa.

Muori

Junapäiväkirjat

Tässä minä istun keskellä yötä ja kuuntelen, kuinka yläkerrassa joku putoaa sängystä. Ulkona sataa vettä ja lasin läpi näkyvät valoläiskät muuttavat muotoaan. Mietin taas kerran mitä tässä oikein teen ja miten olen tänne tullut. Kuinka siinä näin kävi, kun piti käydä ihan toisin? Mikä oli se askel joka johti tänne? Mikä oli se hinta, joka tästä elämästä oli maksettava.

Kemijoki

Kun Kemijoki silottaa itsensä kiiltäväksi peiliksi, on niin helppo muistaa miksi ei tahtoisi täältä pois.

Klovni

Liekeissä

1995

Keväällä kun kaikki oli vielä edessä ja toivoit itsellesi sinistä tukkaa, niinkuin Green Dayn laulajalla.

Ja ennen kuin ehdit räpäyttää silmää, onkin jo syyskuu, sinistä enää korkeintaan laulajan housuissa.

Sinä haaveilet pinkistä tukasta, mutta tiedät että aika jo on ajanut sen ohi.

Lainasanoja

"Meidät mutkaan viimeiseen vien."
"Saisin kaikesta kii."
"Kuin hiipuva hanki vain oottelen vaeltajaa."

Pumpulitaivas

Vastapäisessä talossa palaa pyöreä kattolamppu.
Toisen talon seinään heijastuu taivas, jonka värit tuovat mieleen lapsuuden pumpulipallot.
Vesipisarat piirtävät helminauhojaan lasiin ja kuivuvat samantien pois.
Miltä minun ikkunani näyttää ulospäin?

Nämä talot on rakennettu poltetulle maalle.

Mielentila

Olen täällä missä taivas on korkeammalla ja maa avarampi.
Sitä tuntee itsensä niin pieneksi, pelkää tuulen vievän mennessään
kun pilvetkin ovat aivan irrallaan.

Odotan sitä aamua jolloin ensipakkanen on kuorruttanut maan ja tehnyt joen peilikseen.
Silloin uskoo, että voisi kävellä sillä sillalla joka siihen piirtyy, livahtaa käänteiseen maailmaan.

Tämä kaupunki ei ole paikka.
Se on mielentila.