2. joulukuuta 2012
1. joulukuuta 2012
29. marraskuuta 2012
Hourekuvia
Sinä olit kun ei ollut muita.
Kaikkina niinä vuosina
jotka ovat meidät jo jättäneet
piirtäneet viivoja ihojemme tauluun.
Olit mitä piti,
ja se riitti
vaikkei se ollut tottakaan.
Olet haalistunut tatuointi
muinainen risti
se mistä kaikki alkoi.
Olet minussa
minua
eikä sitä saa irti.
Hourekuvissani
verivalalla
meidät on yhteen poltettu.
Saat anteeksi kaiken sillä mitään et ole rikkonut.
Pitänyt minut ehjänä.
Silloin kun oli pimeintä ja luulin että pimeäksi se jää.
Olet haalistunut tatuointi.
Valhetta ja totta.
Kunnes meitä ei ole.
Kaikkina niinä vuosina
jotka ovat meidät jo jättäneet
piirtäneet viivoja ihojemme tauluun.
Olit mitä piti,
ja se riitti
vaikkei se ollut tottakaan.
Olet haalistunut tatuointi
muinainen risti
se mistä kaikki alkoi.
Olet minussa
minua
eikä sitä saa irti.
Hourekuvissani
verivalalla
meidät on yhteen poltettu.
Saat anteeksi kaiken sillä mitään et ole rikkonut.
Pitänyt minut ehjänä.
Silloin kun oli pimeintä ja luulin että pimeäksi se jää.
Olet haalistunut tatuointi.
Valhetta ja totta.
Kunnes meitä ei ole.
27. marraskuuta 2012
Loppu
Tyhjennän hyllyjä
pakkaan laatikoita
syön pakastinta tyhjäksi
litra vaniljajäätelöä, vuoden vanha lenkkimakkara
ja kai tuo viinikin on juotava ettei sitä tarvitse takaisin kantaa.
Haikeita aikoja.
Lopun ajat.
pakkaan laatikoita
syön pakastinta tyhjäksi
litra vaniljajäätelöä, vuoden vanha lenkkimakkara
ja kai tuo viinikin on juotava ettei sitä tarvitse takaisin kantaa.
Haikeita aikoja.
Lopun ajat.
2. marraskuuta 2012
Nykytaide
Substanttifetisismi,
parafraasi.
Tilallinen inkoherenttius.
Trauman subjekti.
- Epätoivolla masturboimista.
parafraasi.
Tilallinen inkoherenttius.
Trauman subjekti.
- Epätoivolla masturboimista.
3. lokakuuta 2012
2. lokakuuta 2012
Lammet
Ohi sileinä kiiltävien lampien,
keltaisten puiden,
ajat meidät pois sieltä mistä minä olen kotoisin. Katson kuinka maan muodot muuttuvat, kasvavat ja kohoavat, metsät nousevat odottavina vasten harmaata taivasta.
Sitten koittavat pellot, mustiksi möyhittyinä, talvea ne varttuvat.
Lopulta tasoittuu taivaanranta ja laskeutuu lakeus johon oli niin vaikea tottua ennen kuin silmä siihen turtui.
Mutta ei se vieläkään ole minun sieluni maisema.
keltaisten puiden,
ajat meidät pois sieltä mistä minä olen kotoisin. Katson kuinka maan muodot muuttuvat, kasvavat ja kohoavat, metsät nousevat odottavina vasten harmaata taivasta.
Sitten koittavat pellot, mustiksi möyhittyinä, talvea ne varttuvat.
Lopulta tasoittuu taivaanranta ja laskeutuu lakeus johon oli niin vaikea tottua ennen kuin silmä siihen turtui.
Mutta ei se vieläkään ole minun sieluni maisema.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





