3. lokakuuta 2012
2. lokakuuta 2012
Lammet
Ohi sileinä kiiltävien lampien,
keltaisten puiden,
ajat meidät pois sieltä mistä minä olen kotoisin. Katson kuinka maan muodot muuttuvat, kasvavat ja kohoavat, metsät nousevat odottavina vasten harmaata taivasta.
Sitten koittavat pellot, mustiksi möyhittyinä, talvea ne varttuvat.
Lopulta tasoittuu taivaanranta ja laskeutuu lakeus johon oli niin vaikea tottua ennen kuin silmä siihen turtui.
Mutta ei se vieläkään ole minun sieluni maisema.
keltaisten puiden,
ajat meidät pois sieltä mistä minä olen kotoisin. Katson kuinka maan muodot muuttuvat, kasvavat ja kohoavat, metsät nousevat odottavina vasten harmaata taivasta.
Sitten koittavat pellot, mustiksi möyhittyinä, talvea ne varttuvat.
Lopulta tasoittuu taivaanranta ja laskeutuu lakeus johon oli niin vaikea tottua ennen kuin silmä siihen turtui.
Mutta ei se vieläkään ole minun sieluni maisema.
25. syyskuuta 2012
Rakastan II
Näitä hitaita aamuja kun taivas on harmaa ja kadut makaavat hiljaisina allani.
Ja yksinäisyys pauhaa korkeissa seinissä,
mutta sen ääni on se ääni jonka pitääkin kuulua.
Ja istun tämän pöydän ääressä
tai seison parvekkeen ovella.
Imen näitä aamuja itseeni ja juovun niistä sillä tiedän,
että nämä ovat viimeisiä tällaisia aamuja
tässä korkeassa huoneessa.
Ja yksinäisyys pauhaa korkeissa seinissä,
mutta sen ääni on se ääni jonka pitääkin kuulua.
Ja istun tämän pöydän ääressä
tai seison parvekkeen ovella.
Imen näitä aamuja itseeni ja juovun niistä sillä tiedän,
että nämä ovat viimeisiä tällaisia aamuja
tässä korkeassa huoneessa.
22. syyskuuta 2012
20. syyskuuta 2012
Junapäiväkirjat
Tässä minä istun keskellä yötä ja kuuntelen, kuinka yläkerrassa joku putoaa sängystä. Ulkona sataa vettä ja lasin läpi näkyvät valoläiskät muuttavat muotoaan. Mietin taas kerran mitä tässä oikein teen ja miten olen tänne tullut. Kuinka siinä näin kävi, kun piti käydä ihan toisin? Mikä oli se askel joka johti tänne? Mikä oli se hinta, joka tästä elämästä oli maksettava.
19. syyskuuta 2012
Kemijoki
Kun Kemijoki silottaa itsensä kiiltäväksi peiliksi, on niin helppo muistaa miksi ei tahtoisi täältä pois.
7. syyskuuta 2012
1995
Keväällä kun kaikki oli vielä edessä ja toivoit itsellesi sinistä tukkaa, niinkuin Green Dayn laulajalla.
Ja ennen kuin ehdit räpäyttää silmää, onkin jo syyskuu, sinistä enää korkeintaan laulajan housuissa.
Sinä haaveilet pinkistä tukasta, mutta tiedät että aika jo on ajanut sen ohi.
Ja ennen kuin ehdit räpäyttää silmää, onkin jo syyskuu, sinistä enää korkeintaan laulajan housuissa.
Sinä haaveilet pinkistä tukasta, mutta tiedät että aika jo on ajanut sen ohi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




